Paarlastikasveista yleisesti

Kaikki kasvilajit ovat jossakin alkuperäisiä

Kasvilajeja voidaan luokitella eri tavoin. Yksi tapa on jakaa lajit alkuperäisiin luonnonkasveihin ja toisaalta ihmisen ansiosta alueella kasvaviin tulokaskasveihin. Yksinkertaistettuna: alkuperäislajit kasvaisivat paikallaan, vaikka ihmistä ei olisi olemassa. Tulokaskasvit taas ovat kulkeutuneet ihmisen takia kulkuneuvojen, tavaroiden, kylvösiemenen tai kotieläinten kuljettamina kasvupaikoilleen tai ainakin kasvupaikat ovat muokkautuneet ihmisen toiminnasta johtuvien syiden takia.

Jos ihmisen vaikutus loppuu kasvualueelta, alkuperäiskasvit säilyvät lajien välisiltä runsaussuhteiltaan nykyisellään tai muuttuneina. Tulokaslajeista ne, jotka eivät ole täysin kyenneet ottamaan paikkaansa luonnonvaraisen kasvillisuuden osana, tulevat häviämään.

Sanalla ”tulokaslaji” on yleisessä keskustelussa välillä negatiivinen kaiku. Ikään kuin vallitseva lajisto olisi muuttumaton, säilyvä kokonaisuus, jota tulokaslajit tulevat rikkomaan. Haitallisia tulokaslajeja toki löytyy, mutta kaikkien tulokaslajien leimaaminen vahingollisiksi on perusteetonta. Todellisuudessa kasveja on kulkeutunut kaikkina aikoina, kulkeutuu yhä ja vastaisuudessakin. Kulkeutumisen vilkkaus on tietenkin vaihtelevaa: suurten ilmasto-olosuhteiden muutosten, kuten jääkauden tai ilmastonlämpenemisen myötä lajisto täydentyy, uudistuu ja karsiutuu näkyvämmin.

Kaikki kasvilajit ovat tai ovat olleet alkuperäisiä jossakin. Kun kasvi luokitellaan alkuperäiseksi tai tulokkaaksi täytyy määritellä myös, mitä aluetta tai kasvupaikkoja tarkoitetaan.

Painolastikasveista puhuttaessa luokitteluperusteena on kasvin tulotapa

Tulotavan perusteella kasveja luokiteltaessa on kysymys yleensä uudemmista (kulttuuri)tulokkaista, niistä, joiden tulovaiheita kasvitieteilijät ovat havainnoinneet tai päätelleet ja dokumentteihin kirjanneet. Kasveja on levinnyt maa- ja vesiliikenteen mukana, esimerkiksi purjealusten painolastimaan seassa, joskus lentokoneidenkin mukana, tavarankuljetuksessa (erityisesti vilja), pakkausmateriaalin, viljelykasvien siementen, monivuotisten kasvien juuripaakkujen ja karjan mukana tai ihmisen omasta toimesta tahallisesti tai tahattomasti.

Painolastikasvit ovat tulokaslajeja, jotka kertovat kasvupaikkansa historiasta tulotapansa kautta. Niitä tavataan vanhoilla satamapaikoilla, joille on purettu purjealusten lisäpainona ja vakauttajana ollutta painolastimaata. Purjealukset tarvitsivat lisäpainoa, jos niiden kuljettama lasti oli kevyttä. Purjelaivakaudella tärkeimpiä suomalaisia vientituotteita olivat painavat puu ja terva. Takaisin tuotiin jalostetumpaa ja kevyempää kauppatavaraa, kuten kankaita tai mausteita. Joskus varsinaista kuljetettavaa lastia ei ollut ollenkaan. Lähtösatamasta mukaan lastatun jätemaan ansiosta laiva ui syvemmällä ja oli siten helpommin hallittavissa.

Painolastimaan mukana määränpääsatamaan kulkeutui kasvien siemeniä, juurakoita, rönsyjä ja kokonaisia kasveja. Painolastikasveiksi voidaan lukea laajasti ottaen kaikki purjelaivakaudella rahtilaivojen mukana kulkeutunut kasvimateriaali. Käytännössä määriteltynä vain ne lajit, jotka eivät aiemmin olleet levinneet maahan tai joiden levinneisyys ei tuolloin ulottunut satamapaikoille, voitiin erottaa painolastikasveiksi.

Kirjallisuus

Hankonen, Ilona. Menneen jäljet luonnossa. teoksessa Kivimäki, Outi & Sallinen, Susanna & Vartiainen, Hannu (toim.). Merenkulkuperinnettä Pröttikarvialta Ämpärporiin. Rauman merimuseo, Rauma 2008.

Jutila, Heli. Porin Reposaaren painolastikasvit. Porin kaupungin ympäristönsuojelutoimisto, Pori 2000.

Suominen, Juha & Hämet-Ahti Leena. Kasvistomme muinaistulokkaat: tulkintaa ja perusteluja. Norrlinia 4. Kasvimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto 1993.